Horna — Paroles et traduction des paroles de la chanson Sanojesi Äärelle
La page contient les paroles et la traduction française de la chanson « Sanojesi Äärelle » de Horna.
Paroles
Salamat rikkovat pimeyden
Hetkeksi heittävät varjoni seinään
Sade raskas rummuttaa
Yön synkkiä tunnelmia
Haurailla tomuisilla sivuilla
Tulikirjaimet tanssivat
Kirous etsii muotoaan
Juo sieluni energiaa
Puhun kuolleella äänellä
Kuolleen kielen sanoja
Tutkin ja tulkitsen
Kiellettyjä virtauksia
Iho helmeilee kuumuudesta
Vaikka kohme voimistuu
Muinainen kylmä pahuus
Saa sijan kehossani
Salamat rikkovat pimeyden
Paine pirstoo ikkunat
Avaan silmäni yöhön
Täysin hiljentyneeseen
Kuulen kuiskaukset tähdistä
Houreiden seasta salaisuudet
Toisten jumalten alttarilta
Virtaa veri sydämeeni
Ihmisiltä eksyneet ajatukset
Täällä kulkevat kuiskien
Salaisuudet… hautojen varjot
Hiljaisuudesta nauttien
Tämä lehto on kastettu vereen
Synkän uhrin aikoina
Täällä voivat vaipua uneen
Kuolleet linnut parvina
Virvatulet puiden lomassa
Kutsuvat luokseen varjoihin
Mustantyvenen lähteen pinnassa
Kuva viittoo houkutuksin
Äinen metsä ja syksyinen kuu
Vastaanottavat ajatukseni
Kun kuoleman hetki kutsuu
Tänne palaan takaisin
Heidän silmänsä kiehuvat
Siitä mustasta kirkkaudesta
Jossa Saatanan riehuvat
Liekit lyövät kohti taivasta
Ja se valo talven keskellä
Ei tuo, ei lupaa elämää
Vaan päättää aikakautenne
Sen loppua ylistää
He juovat sokeutensa viiniä
Joka katkerana korventaa
Heidän katseensa ei kestä nähdä
Kerran langenneen loistoa
Verikyyneleiden tie
On vihdoin totuudessa heidän
Ja se tie on päällystetty
Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin
Hukutan itseni siihen virtaan
Jonka juuret ovat saastuneet
Heidän naisiensa lapsivesien
Huuhtomina
Sillä tästä elämästä
En etsi lohtua, en onnea
Kannan Hänen soihtuaan
Kuvaa Hänen vallastaan
Ja vaikka hukunkin
Nousen, tiedostaen sen
Kauttani Hänen sanansa
Kumpuavat saarnaten
Uuden valon lupausta
Herruuttansa vaatien
Kuten onkin oikeutettu
On aika nousta sarvien
Hiljaisuudessa kuulen luonnon huokaavan
Kuiskaukset kosteassa ilmassa
Usva nousee soisesta maasta
Johon hahmot ihmismäiset piirtyvät
Olennot harsomaiset
Ympärilläni tekevät virtojaan
Henget lävisteni lipuvat
Ja sisäänsä minut verhoavat
Kasvot tutut erottuvat joukosta
Huolestunein silmin seuraavat hiipumistani
Ihmetellen verta lihallani
Voimattomana heidän syleilyynsä vaivun
Muurit hämärtyneet
Maalmoiden väliltä väistyvät
Hyönteiset kulkevat selkääni pitkin
Täällä ilma on kylmempää…
Kannustan vainoamaan
Vihaamaan, ruokkimaan
Sielujanne väkivallan
Hekumalla
Vuodattamaan verenne
Hänen nimissään
Kaikessa kurjuudessaan
Ihminen on vain ruoska
Jolla Saatana sivaltaa
Jumalanne kavoja
Ja joihin viilletyistä
Haavoista universumin
Saastaisin koira nuolee
Pyhää verta janoonsa
Sadat ja sadat tuhannet
Kieltävät oman sielunsa
Nielevät ylpeytensä
Kuten lääkitsevät haavojaan
He rypevät tutuissa loukoissaan
Koskaan näkemättä eteenpäin
He katsovat ja katsovat
Sokeina Jumalan valosta
Kannustan vihaamaan
Raiskaamaan sydämenne
Mustan Herran pimeydellä
Uhraamaan Hänen nimissään
Pahaa enteilevällä tiellä
Ja sen yllä ei loista Daavidin tähti
Ei risti Golgatan kummuilta
Äänet rikkoutuvat
Valkoiseen hehkuun
Katse naulittuna
Totuuden kirkkauteen
Sarvien verivarjo
Lankeaa ylleni
Polttaen sinettinsä
Vihkii sieluni omakseen
Opastan tiesi juureen
Sanojesi äärelle
Pesen itseni valmiiksi
Vaikka silmin puhjotuin
Kuulemaan nja kuuntelemaan
Tähtien takaista kaikua
Tuhontuojan sakramenttia
Mustan Äänen sointua
Astu sisään tähän Suureen Huoneeseen
Huone, jossa eivät pala kynttilätkään
Vihamielisyys käy kylmin viilloin ihmiseen
Tukahduttaa toivon syleilynsä hämärään
Katso sisään tähän Suureen Teokseen
Kirja, jonka sanat eivät kerro tarinaa
Vihamielisyys on täällä, aina, jäädäkseen
Kuihtuneiden puiden kolkkoa havinaa
Pääset sisään tähän suureen Runouteen
Kirous, jonka taakkaa kantaa ihminen
Vihamielisyys on saanut sinut omakseen
Inhon syövyttämää kaikki eilinen
Syöksy sisään tähän Suureen Kierteeseen
Ilman vastauksia, ilman logiikkaa
Vihamielisyys ei anna aikaa muutokseen
Ainut saatu vastaus kysymykseen katoaa
Ei kukaan muista yhtä orjaa
Minkään herran varjosta. (Eivät)
Haaskalinnutkaan nuo korjaa
Raatojanne roudasta
Ruoska raiskaa sielujanne
Juottaa myrkyn kieletään
Uskonorjuus — valjaksenne
Ihmissaastaa kynsissään
Kristuksenne, paimen jonka lampailla
Sydämensä, sodat ruokkivat
Opetettu on käytös pelkurilla
Jonka mieleen valheet tarttuvat
Kuten pian heimojemme lauluissa
Ylistetään vanhaa jumalaa
Jonka viisaus on kansamme saloissa
Veressämme, täynnä ulijasta kunniaa
Ympärillämme vanha metsä aukeaa
Käsissämme on osa vanhaa viisautta
Kuten ennen heimojemme lauluissa
Ylistetään nytkin mustaa jumalaa
Tuhatkaksisataa vuotta sitten he merten yli saapuivast
Luostareita ja kirkkoja vastaan he aseensa nostivat
Valhalla heidän sydämensä yhdisti
Kun yli vieraiden maiden sodan laulu jylisi
Sotahuudoi he lailla myrskyn taistoon kävivät
Ja Wotanin silmän alla vihollisensa löivät
Taistelun huumassa miekat taittoivat valoa
Ja niittivät juurta jaksain arvotonta eloa
Moni isämme vuosien takaa löysi loppunsa
Mutta ei tuntenut pulaa tai surua kansansa
Sillä täynnä kunniaa oli Pohjolassa kuolemansa
Valkyyriat oppainaan he aloittivat matkansa
Kohti elämää ikuista Valhallan saleissa
Ja kunniaa pyrkimyksiin elämästä voitossa
Kirkkoja poltetaan kuten ennen myös nykyisin
Sillä sydämissä jälleen palaa liekki Wotanin
Ja jonain päivänä vihdoi viemme viimeisen voiton
Kristitty kansa kohtaa kuoleman aamunkoiton
Haudanhämärästä kuivaan pimeyteen
Öiseen vapinaan ja mustaan horrokseen
Vaivun tuntemusten tuomaan humalaan
Juovun kylmyyden ja syksyn tulemaan
Vanhan kivisillan, tumman veden virtaavan
Puisen laiturin ja muistomerkin uhkaavan
Silmät suljettuina näen taakse päivien
Hetkiin joista löysin katseen tähtien
Merkuriuksen veri virtaa
Vuotaa yli maljani (ja)
Sinetöi sen sydämeeni
Huulilleni voitelee
Merkuriuksen rytmi tempa
Syke saattaa tajuni (ja)
Asettaa sen kämmenellesi
Hengityksen viettelee
Merkuriana…
Kivi allani saa ihmispainon taakakseen
Öinen äskel kaikuu hiljaa huomiseen
Jokin on nyt toisin, tunnen, tiedän sen
Ikä painaa luihin teot ihmisen
Kuulen sateen ropinan ja kello raksuttaa
Harmaan arjen airut aamun kirjoittaa
Syksyn sävel pitää kiinni mollistaan
Merkuriana virvoittaa sielun unestaan
Veri tihkuu läpi katosta
Tummat pisarat kerääntyvät
Sairas polte sisuksissani
Houreilun kuumeinen hiki
Kuiskauksia, vaikerruksen kieli
Tässä pyörivässä huoneessa
Turmeltuneen löyhkä läsnä
Jokainen kynttilä sammunut
Unohdettu ja nimetön muinainen
Lailla salaman tajunnassani
Kouristellen kumarran kuvaasi
Rituaalini liekki ja voima
Pysähtyneen hetken tyhjyys
Muotoaan hakevat varjot
Ääneti nahkansa luovat
Musta limainen kylmyys
Viimeiset vapauttavat sanat
Kieli turvonnut myrkystä
Nieluun ajattoman jumalan
Suljen elämälle sieluni
Ruumisalttari
Kammioni keskellä
Rautainen verenlemu
Soihdut seinillä
Saastuneen kohdun huomaan
Ei käperry syntymään
Lapsi siitetty rakkaudesta
Vain Kuoleman voideltu
Per omnia in honorem tuo
Ikuisesti Sinun kunniaksesi
Kuiviin vuodatetun huoran
Lailla sikojen teurastetun
On aika tulla äidiksi äpärän
Helvetin kylmästä spermasta
Kelmeä, turvonnut, sykkivä vatsa
Mädän hedelmänsä oksentaa
Isä, sinun katseesi alla
Veriteot puhuvat
Sinun siunauksesi myötä
Roihuaa musta liekki
Risti käännetty helvettiä kohti
Rukoukset sinun nimissäsi
Ylitse muiden olet yksi
Herramme Tuhontuoja
Sinun aikasi on nyt ja ainaisesti
Ottaa oikeutettu kruunusi
Satu juutalaisten kuninkaasta
On saavuttanut ehtoopuolensa
Kurja vapahtaja ihmiskunnan
Toi vain orjuuden mukanaan
Ihminen ei elä rauhasta koskaan
Sodan siipien havinaa
Tuot valon ihmisyyden kurjuuden varjoon
Läsnä alusta aina päivien loppuun
Olet tie joka siintää ikuisuuteen
Mutkitellen täynnä mahdollisuuksia
Olet totuus jonka kirkkaus korventaa
Sydämeeni sarvikruunusi leiman
Olet elämä vailla kirousta
Ilman luonnotonta logiikkaa
Rituaali ja rukous
Mustan energian syke
Negatiivinen virtaus
Tuhovoiman valjastus
Absoluuttinen viha
Sormenpäistä kipunoi
Kiivaana sihisevä raivo
Odottaen tilaisuuttaan
Musta liekki kämmenellä
Sydän karrella rinnassa
Rituaali ja rukous
Baphometin siunaus
Ikuisuuden veriset arvet
Ääriään myöten auki
Ei paluuta entiseen
Rituaali suoritettu
Traduction des paroles
Dans quels personnages humains sont dessinés
Les créatures de gaze
Autour de moi font leurs courants
Les esprits volent à travers moi
Et en moi sont drapés
Visages familiers se démarquer de la foule
Avec des yeux inquiets qui suivent mes errances
Je me demande du sang sur ma chair
Impuissant à les embrasser, je désespère
Les murs floue
L'écart entre les deux objectifs cède
Les insectes vont dans mon dos.
Ici l'air est plus froid…
J'encourage la persécution
Pour la haine, pour se nourrir
Vos âmes dans la violence
Avec un petit rire
Pour verser ton sang
En son nom
Dans toute sa misère
L'homme est juste un fouet
Avec lequel Satan disperse
Ton Dieu kavoa
Et couper dans lequel
Les blessures de l'univers
Le chien le plus sale lèche
Sang saint pour sa soif
Des centaines et des centaines de milliers
Nier leurs propres âmes
Avaler leur fierté
Comme soigner ses blessures
Ils se vautrent dans leurs trous familiers
Ne jamais voir en avant
Ils regardent et ils regardent
Aveugle de la lumière de Dieu
J'encourage la haine
Le viol de votre cœur
Dans les ténèbres du Seigneur Noir
Sacrifice en son nom
Mal sur la route qui préfigure
Et au dessus il ne brille pas L'étoile de David
Pas de croix des monticules du Golgotha
Sons pause
Éclat blanc
Les yeux cloués
À la gloire de la vérité
Ombre de sang des cornes
Tomber sur moi
La gravure de son sceau
Consacre mon âme comme la sienne
Je vais vous guider à la racine
Pour vos mots
Je vais laver moi-même
Même si j'avais les yeux soufflés
Pour entendre NJA écouter
Échos derrière les étoiles
Sacrement du destructeur
Accords sonores noirs
Entrez dans cette grande pièce
Une pièce qui ne brûle pas une bougie.
L'animosité est froid sur l'homme.
Étouffe son étreinte d'espoir au crépuscule
Regardez à l'intérieur de ce grand travail
Un livre dont les mots ne racontent pas une histoire
L'hostilité est là, toujours, pour rester
Une brume d'arbres flétris
Vous pouvez entrer dans cette grande poésie
Une malédiction qui est accablée par l'homme
L'hostilité vous a fait sienne
Le dégoût a tout corrodé hier
Plongez dans cette grande spirale
Sans réponses, sans logique
L'hostilité ne donne pas de temps pour le changement
La seule réponse à la question est perdue
Personne ne se souvient d'un esclave.
De l'ombre de N'importe quel Seigneur. (Aucun)
Même les vautours les réparent
Vos membres des décombres
Le fouet viole vos âmes
Souder le poison dans votre langue
Foi esclavage - votre harnais
Saleté humaine dans ses griffes
Ton Christ, le berger avec les brebis
Coeurs, guerres nourrir
Enseigné est le comportement d'un lâche
Quels mensonges collent à l'esprit
Dès que les chants de nos tribus
Louez Le Vieux Dieu
Dont la sagesse réside dans les salons de notre peuple
Dans notre sang, plein de gloire glorieuse
Autour de nous s'ouvre la Vieille Forêt
Nous avons une partie de la vieille sagesse entre nos mains
Comme avant, dans les chansons de nos tribus
Maintenant louons le dieu noir
Il y a mille deux cents ans ils ont traversé les mers
Contre les monastères et les églises ils ont levé leurs armes
Valhalla leurs cœurs Unis
Quand plus de pays étrangers chanson de guerre rugit
Cri de guerre, ils sont allés à la Bataille de la tempête
Et sous L'Œil de Wotan ses ennemis frappèrent
Dans le feu de la bataille, les épées réfractent la lumière
Et rivé la racine avec toute la vie indigne
Beaucoup de nos pères d'il y a des années ont trouvé leur fin
Mais il ne ressentait ni pénurie ni tristesse de son peuple
Car sa mort dans le Nord était pleine de gloire
Avec les Valkyries comme guides, ils ont commencé leur voyage
Vers la vie éternelle dans les salles de Valhalla
Et la gloire dans la lutte pour la vie dans la victoire
Les églises sont brûlées comme elles l'étaient aujourd'hui
Car dans les cœurs encore la flamme de Wotan brûle
Et un jour nous prendrons la dernière victoire
Les chrétiens font face à l'aube de la mort
Du crépuscule grave à l'obscurité sèche
Tremblements nocturnes et hibernation noire
Je me saoule de sensations
Je bois froid et l'automne à venir
Vieux pont de Pierre, l'eau sombre qui coule
Menaçant la jetée en bois et le Mémorial
Avec mes yeux fermés, je peux voir en arrière les jours
Moments où j'ai trouvé un regard sur les étoiles
Le sang de mercure coule
Saigner sur ma tasse (et)